Long live the cash?

Käteisen käyttö on viime vuosien ajan vääjäämättä vähentynyt, eikä sitä moni enää tunnusta kovin käteväksi maksuvaihtoehdoksi. Kuka enää edes käyttää käteistä? Eikö me olla jo päästy paperirahan ja painavien kolikoiden yli, ja hoideta ostoksemme ja laskumme korttien, puhelimien ja kellojen kanssa? Ja pankkiasiat suoritetaan verkossa, milloin milläkin laitteella, ajantasaisesti ja ylellisen kätevästi?

Niinhän se on, että teknologialla on kamala kiire kehittyä ja lyödä laudalta uusimmat laitteet ja tavat hoitaa päivittäisiä toimiamme. Aivan kuin elämän pitäisi jatkuvasti muuttua helpommaksi, yksinkertaisemmaksi ja digitaalisemmaksi. Mihin meillä on niin kova kiire? Tuntuu melkein siltä, että tässä yritetään saada jotakin valmiiksi kovalla tohinalla, ennen kuin aika loppuu kesken? Ja mitä sitten tapahtuu? Apocalypse koittaa ja kamalinta on, jollei vielä olla ehditykään maksaa tupakkiaskia pupillitunnistimella?

Täytyyhän jokaisen varmasti tunnustaa, että on vähintäänkin mielenkiintoista seurata, mihin maailma on  härveleidensä kanssa vielä menossa, ja mitä hauskoja leluja seuraavaksi saadaan jokapäiväiseen käyttöön. Kuitenkaan aina ei ole kyse pelkistä hauskoista härveleistä, vaan päätösksistä ja muutoksista, jotka oikeasti saattavat vaikuttaa jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen elämään, halusimme sitä tai emme. Suuri osa ihmisistä on muun muassa vakavissaan sitä mieltä, että käteisrahan käyttö voitaisiin heidän puolestaan lopettaa kokonaan. Käteiselle ei nähdä enää tarvetta ja moni onkin siirtynyt kokonaan korttimaksamiseen tai muuhun elektroniseen vaihtoehtoon. Useat ovat kuitenkin toista mieltä. Maalaillaan jopa kuvaa suorastaan painajaismaisesta tilanteessa, jossa Orwellimainen holhousyhteiskunta ottaa suuren harppauksen kohti lopullista yksilönvapauden riistoa. Kieltämättä, nämä uhkakuvat saavat kylmän hien kihoamaan omaankin hiusrajaan, mutta voisiko tilanne olla tosiaankin niin hirvittävä? Vai olisiko se vain luonnollinen muutos siihen suuntaan, jonne kaikki viitat muutenkin osoittavat, eli kohti yhä digitaalisempaa ajanjaksoa?

Moderni yhteiskunta vai holhoushelvetti?

Mikäli käteinen poistuisi käytöstämme kokonaan, ei se luultavasti sillä siunaamalla hetkellä monenkaan elämää sen suuremmin mullistaisi. Tämä toteamus perustuu tosin vain iki-omiin olettamuksiini, eikä sitä ole muodostettu todistettavien faktojen pohjalta, tai edes minkään gallupin tuloksia ynnäilemällä. Voihan olla hyvinkin mahdollista, että useammankin ihmisen arki pyörii, syystä tai toisesta, suurelta osin käteisen rahan ansiosta. Varmaa on, että ostotapahtumiin liittyvä anonyymius tulisi olemaan käteisen poistuttua, niin sanotusti, menneen talven lumia. Jokaisesta sähköjärjestelmän kautta tehdystä maksusta jää jälki. Vaikka et henkilökohtaisesti mitään salassa pidettäviä ostoksia tekisikään, on silti moraalinen ongelma, mikäli sinulle ei siihen annettaisi edes mahdollisuutta. Tämä lisää myös entisestään mahdollisuutta yksilön liikkeiden seuraamiseen, niin kulutustottumuksiin kuin elämäntilanteeseenkin liittyen. Sitten on vielä kaiken maailman hakkerit ja cyperrosvot? Entä sitten, jos pankkitili on siivottu hakkerin toimesta, eikä pahan päivän varalle kerätty käteissäästöpossu enää pelastakaan tilannetta? Ehkä tältä skenaariolta selviytymiseen on silloin jo kehitetty parempi toimintasuunnitelma.

Vielä yhden kauhuvision esitelläkseni, kuvitellaampa tilanne, jossa käteinen on historiaa ja kaikkia sähköisiä maksuvaihtoehtojasi pystytään manipuloimaan pankin tai valtion toimesta. Esimerkiksi estämällä pankkitilisi käytön, ei mitään muita vaihtoehtoja jää jäljelle ja ostosten tekeminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Voisiko se toimia tulevaisuudessa esimerkiksi rangaistustoimenpiteenä tai sanktiona epäsuotuisasta käytöksestä? Tässä saatetaan mennä jo ajatusleikeissä hieman liian pitkälle, mutta käytännössä yksilön jättäminen täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, helpottuisi käteisen lakkauttamisen seurauksena merkittävällä tavalla.

Vaikka periaatteessa kaikki edellytykset käteisvapaaseen yhteiskuntaan onkin jo olemassa, on 76 prosenttia eurooppalaisista yhä sitä mieltä, etteivät he tulisi koskaan luopumaan käteisrahan käytöstä. Ainakaan vapaaehtoisesti. Toivoa siis on, ettei suurin osa lähtisi äänestämään omia oikeuksiaan vastaan ja käteinen raha saisi jäädä osaksi maksuvaihtoehtoja niille, jotka sen hyödyn vielä tunnustavat.